Valtamerten vuosikymmen kutsuu tutustumaan merentutkimukseen
Nautiluksesta Arandaan -näyttely johdattaa merentutkimuksen kiehtoviin historian vaiheisiin ja tutkimustyöhön merellä. Suomalaisen merentutkimuksen tarina ulottuu sadan vuoden taakse. Vielä kauemmaksikin, jos merentutkimusta tarkastellaan tutkimustoiminnan hyvin varhaisista vaiheista lähtien.
Tänä päivänä, kun ilmastonmuutos tuottaa lisähaasteita niin Itämeren kuin suurten valtamerten suojelutoimenpiteisiin, tuntuu merentutkimuksen vaiheista kertominen yleisölle erityisen merkitykselliseltä ja ajankohtaiselta. Merten suojelutyö perustuu merentutkimukseen ja siksi on tärkeä ymmärtää, miten tutkimusta tehdään, missä sitä tehdään ja kuka tai mitkä tahot tutkimusta tekevät. Parhaillaan vietetään Yhdistyneiden kansakuntien (YK) merten vuosikymmentä, joka tähdentää merten ja merentutkimuksen globaalia merkitystä.
Vaikka näyttely keskittyy suomalaiseen merentutkimukseen, pyrkimyksenä on innoittaa yleisöä perehtymään tarkemmin merentutkimukseen, joka Suomessakin on lähtökohtaisesti aina ollut kansainvälistä. Merentutkijoiden intohimo merentutkimusta kohtaan vaikuttaa yhtä sammumattomalta ja muuttumattomalta vuosikymmenestä toiseen. Ilman merentutkimuksen pioneereja, uskomatonta sitkeyttä ja tutkimusaiheiden parissa puurtamista, ei meillä tänä päivänä välttämättä olisi tärkeää kenttätyötä tekeviä asemia Saaristomerellä, Hankoniemellä tai Ahvenanmaalla. Eikä meillä olisi kehittyneitä merentutkimuksen välineitä ilman, että niiden aihioita olisi testattu ja kehitetty haastavissa olosuhteissa. Yhä uudelleen tutkimusryhmät lähtevät merelle havainnoimaan ja tekemään vaativaa tutkimustyötä kaikkina vuorokauden ja vuoden aikoina.
Merentutkimus toivon lähteenä
Kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö niin tutkimuksen kuin politiikkatoimien tasolla on yhä tärkeämpää. Ilman kansainvälistä yhteistyötä emme voi tutkia ja suojella rajattomia merialueita. Kaikki Itämeren suojelutyö, Itämeren pelastaminen, perustuu merentutkimukseen eli siihen aineistoon, jota merentutkimus tuottaa ja jota tulkitsemalla ja jalkauttamalla käytäntöön voimme luoda hankkeita, joilla vaikutetaan Itämeren tilan paranemiseen.
Näyttely on kuin majakan valonpilkahdus merentutkimuksen pitkään historiaan ja nykyhetkeen tarkoituksena viitoittaa ihmisille väyliä tutkia lisää merentutkimuksen vaiheita historiasta nykyhetkeen. Toivon, että näyttely innostaa myös nuoria ajattelemaan merentutkimuksen alaa mahdollisena omana uravalintana. Tarjoaahan merentutkimus yhä tänä päivänä seikkailuja lähivesillä ja valtamerillä paikoissa, joihin vain merentutkija pääsee. Tutkimalla merta tutkimme maapallon elämää ylläpitäviä mekanismeja ja ihmeitä, joita emme vielä tiedä ja tunne.
Digimuseoon valmistunut näyttely Nautiluksesta Arandaan perustuu samannimiseen kirjaan, joka ilmestyi syksyllä 2021 John Nurmisen Säätiön kustantamana. Aloitteen kirjan kirjoittamisesta teki Suomen merentutkijat – Havsforskarna i Finland ry. Kirjan toimittajina ja kirjoittajina toimivat professori, Merentutkimuslaitoksen ylijohtaja emerita Eeva-Liisa Poutanen ja meribiologian dosentti, Suomen ympäristökeskuksen tutkimuspäällikkö emeritus Juha-Markku Leppänen. Näyttelyn on koonnut ja tuottanut John Nurmisen Säätiön merikulttuuritiimi. Suomen ympäristökeskus SYKE on myöntänyt luvan tuottamiensa videoiden käyttöön. Arandan talvinen matka vuodelta 1937 on Kansallisen audiovisuaalisen arkiston KAVI:n filmimateriaalilöytö tähän näyttelyyn. Näyttelyn valokuvat perustuvat pääosin kirjan valokuva-aineistoon. Tuoretta kuva-aineistoa näyttelyyn ovat lainanneet Ilkka Lastumäki Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE) ja valokuvaaja Pekka Tuuri. Näyttelyä varten tuotetuista kuvakoosteista ja haastattelun toteutuksesta vastaa Ville Sivonen Eloisa Tuotannosta. Näyttelyn valmistumista on tukenut Jenny ja Antti Wihurin säätiö.
Kirjan kirjoittajat kiteyttävät jotain olennaista merentutkimuksesta lainaamalla Muumipapan sanoja: ”Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.”
Elina Tuomarila
Kulttuurituottaja
John Nurmisen Säätiö
[email protected]