Puheenvuoro

Museot rokkaavat verkossa

KirjoittajaJenni Blomqvist

Ehkä museoilla oli ennen pölyinen kaiku. Tylsiä vuosilukuja, harmaita hirsiä ja vanhanaikaisia tavaroita. Varmasti lapsuudessani 80-luvulla museo olikin kaikkea muuta kuin sähäkkää poppia, neonvärejä ja pinkkien purkkapallojen puhallusta. Nyt kasariasiat ovat jo itse museokamaa ja ilmentävät sitä kirjoa mitä museoista tänään löytyy. Nykyään museoissa on hauskaa. Voi kokeilla asuja, katsella videoita, pelata pelejä ja rakentaa.

Olen tehnyt Digimuseon someviestintää syksystä lähtien ja sukeltanut museoiden maailmaan sosiaalisessa mediassa. Voin sanoa, että se maailma on rikas ja riemastuttava.

Museoiden sometileiltä löytyy hienoja valokuvia, nostalgisia esineitä – ja nykysilmin koomisiakin asioita.

Monet museot ovat aktiivisia somettajia ja keskustelijoita. Museoiden joulukalentereista suosikkini oli Varkauden museoiden muuttoa varten paketoitujen esineiden arvaaminen. Onko kääreiden kätköissä helmitaulu, kaappikello vai silityslauta? Rautatiemuseo järjesti museoille #vessahaasteen, johon museot vastasivat kuvilla omista kokoelmistaan löytyvistä vessa-aiheista. Ylpeinä ja naurussa suin esiteltiin monenlaista käymälää, pyttyä ja wc-kylttiä.

Museoilla on mielikuvitusta, museot ovat muuntautumiskykyisiä.

Museoilla on mielikuvitusta, museot ovat muuntautumiskykyisiä. Museot kertovat palveluistaan verkossa: videokanavista, nettiopastuksista, virtuaalisista museotiloista ynnä muista sisällöistä, joita voimme käyttää koronan sulkiessa fyysisen museon ovet. Museoiden digitaaliset sisällöt ovat helposti toistettavissa Digimuseossa. Tällä hetkellä Digimuseon näyttelyt ovat 360-asteen näkymiä, joissa oikea museotila on tallennettu realistiseksi näkymäksi. Lisättyä todellisuutta eli AR-tekniikkaa käyttävät näyttelyt on ”ripustettu” virtuaaliseen museotilaan, jota ei oikeasti ole olemassa, vaan kuvat ja videot ovat verkkomuseon seinillä.

Joskus näyttelyn soisi elävän kauemmin, kuin sille varatun ajan fyysisessä museossa. Toisinaan museo tai näyttely voi olla todella kiinnostava, mutta se sijaitsee yksinkertaisesti liian kaukana tai rappuset ovat liian jyrkät. Mummo olisi varmaan mielissään, kun veisit hänet ”Loimaalle” Suomen maatalousmuseo Saran Ennen koneita -näyttelyyn, ja hän saisi esitellä esineitä, jotka hän tuntee. Ystäväsi ulkomailla voi tutustua John Nurmisen Säätiön merelliseen taide-, meriantiikki- ja karttakokoelmaan, joka sijaitsee oikeasti Helsingin Pasilassa.

Digimuseo voi toimia ”hubina”, kohtauspaikkana, johon kootut palvelut tulevat vastaan niillekin, jotka juuri kyseistä näyttelyä eivät ole osanneet hakeakaan. Digimuseoon mahtuvat isot ja pienet näyttelyt ja museot, kukin parhaaksi katsomallaan tavalla. Kannustan museoita liittymään alustalle ja toivotan kaikki tervetulleiksi Digimuseon näyttelyihin. Uutta luvassa hyvinkin pian!

Jenni Blomqvist
Kirjoittaja on viestintäkoordinaattori John Nurmisen Säätiöllä.