Merikarttojen yksityiskohdat kertovat tarinoita kulttuurista, kaupasta ja vallasta
Merenkulkijan kartastot -virtuaalinäyttely avaa yleisölle pääsyn vuosisatojen takaiseen merikarttahistoriaan ja tuo esiin, miten navigointi, kauppa ja strateginen vallankäyttö kietoutuivat toisiinsa Itämeren aalloilla. Maksuton näyttely esittelee neljä merikartastoa 1600–1800-luvuilta.
Itämerellä on seilattu jo viikinkiajoista lähtien, mutta merenkulkua helpottavia karttoja alettiin laatia vasta 1500-luvun lopulla. Niistä muodostui arvokasta navigointitietoa sisältäviä dokumentteja, joita suojeltiin tarkoin.
Kartat opastivat purjehtimaan kapeilla väylillä, varomaan karikkoja ja löytämään oikeaan satamaan. Samalla ne kätkevät sivuilleen paljon muutakin tietoa.
”Vanhat merikartastot eivät ole vain navigoinnin apuvälineitä, vaan aikansa peilejä. Ne kertovat, mitä meristä tiedettiin, mitä ehkäpä pelättiin ja mihin uskallettiin purjehtia. Merikartoissa yhdistyy tieteen, taiteen ja historian kudelma, joka tekee niistä ainutlaatuisen arvokkaita,” kertoo John Nurmisen Säätiön julkaisu- ja kokoelmapäällikkö Maria Erkheikki.
Strateginen ase
Merenkulkijan kartastot -näyttely osoittaa, miten vanhojen merikarttojen strateginen ja sotilaallinen merkitys oli valtava aikana, jolloin meritie oli nopein ja usein ainoa keino liikkua suurvaltojen välillä.
”Tarkat merikartat mahdollistivat laivastojen liikkumisen kapeissa salmissa, pirstaleisissa saaristoissa ja vaarallisilla rannikoilla – ja siten määrittivät, kuka hallitsi merireittejä ja kauppaa. Satamien ja markkinapaikkojen tarkka merkitseminen paljasti, kuinka tärkeää merikauppa oli Itämeren taloudelle”, Erkheikki kuvailee.
Kartat toimivat myös tiedusteluvälineinä: Ruotsin, Venäjän ja Britannian kartastot sisälsivät yksityiskohtaisia merkintöjä satamista, linnoituksista ja väylistä, joita voitiin hyödyntää sotatoimissa ja piirityksissä. Niiden hallinta merkitsi vallankäyttöä: esimerkiksi Tanskan salmien tarkka kartoitus auttoi valvomaan pääsyä Itämerelle, ja Pietarin ympäristöä kuvaavat venäläiskartat osoittivat keisarivallan pyrkimyksen turvata uusi pääkaupunki mereltä käsin.
John Nurmisen Säätiön merellisessä kokoelmassa on lähes tuhat vanhaa karttaa Itämeren ja pohjoisen alueelta aina 1400-luvulta alkaen. Kokoelman merkittävimpiä osia ovat kahdeksan atlasta, joista osaa virtuaalinäyttely Merenkulkijan kartastot esittelee. Atlakset ovat kirjan muotoon sidottuja merikarttojen kokoelmia. Näyttelyssä syvennytään ruotsalaisen, hollantilaisen, venäläisen ja englantilaisen atlaksen tarinaan.