Kaikella on alkunsa

Oolannin sodan käänteet ovat meille laulusta tuttuja, mutta moni jää laulaessaan miettimään, mistä sota sai alkunsa ja miten se näkyi Suomessa. Nykyään retkeilemme Suomenlinnassa samoilla paikoilla, jota helsinkiläiset tarkkailivat sydän kylmänä vastarannalta ranskalais-englantilaisen laivaston kaksipäiväisen pommituksen takoessa sen rantoja 1800-luvun puolivälissä. Mitä tekivät silloin Suomenlinnan asukkaat? Kuinka monta kertaa sitä olisikaan halunnut tarkistaa hylyn tai merkkihenkilön syntymäkodin tarkemmat koordinaatit, mutta niitä ei löydykään mistään. Tai jos tarina Akseli Gallen-Kallelan ainoan laivataulun synnystä pääsi unohtumaan, ei auta muu kuin mennä uudestaan vierailulle John Nurmisen Säätiöön.

Pilvissä ja servereillä on tallessa menneisyyttämme huolellisesti arkistoituna tulevaisuuden rakentamiseen.

Samaan aikaan kun me metsästämme tietoa ja tartumme kiinnostaviin tarinoihin, museot ja kulttuuriperinnön haltijat olivat käyttäneet huomattavasti aikaa ja varoja maamme upean kulttuuriperinnön digitoimiseen. Pilvissä ja servereillä on tallessa menneisyyttämme huolellisesti arkistoituna tulevaisuuden rakentamiseen. Tutkijat ovat tämän digitaalisen aarteen äärellä kuin kotonaan. Mutta S-C-H-J-E-R-F-B-E-C-K: meidän tavallisten kansalaisten täytyy edelleen muistaa, miten Helenen sukunimi kirjoitetaan, jotta taiteilijasta löytää tietoja johtavasta kaupallisesta hakuohjelmasta.

Tähän haasteeseen John Nurmisen Säätiössä tartuttiin vuonna 2013, jolloin ryhdyimme kehittämään digitaalista tieto- ja näyttelykonseptia. Boistön saarelle kutsuttiin niin Museoviraston, Museoliiton kuin pelialan ihmisiä, rahoittajia ja digitaalisen liiketoiminnan ammattilaisia yhdessä identifioimaan oikeaa ongelmaa, jota säätiön johdolla ryhdyttäisiin kuluttajien ja museoalan eduksi ratkomaan. Tätä samaa toimintamallia John Nurmisen Säätiö oli menestyksekkäästi käyttänyt Tankkeriturva-hankkeessa, jossa merenkulun kaikki sidosryhmät kokoontuivat saman pöydän ääreen. Tästä hankkeesta saatuja oppeja haluttiin nyt käyttää. Säätiön hallituksen jäsenenä ja merikulttuurin neuvonantajaryhmän puheenjohtajana olin vaikuttunut tuosta ensimmäisen ongelman ja siihen tarvittavan ratkaisun löytämisestä. Näin käynnistimme Loki-hankkeen ja saimme sen vetäjäksi Anna Herlinin.

Alkuperäisen konseptin aikataulu oli erittäin tiukka. Huomasimme, että aikataulua tärkeämpää oli pitää huoli siitä, että tulevan palvelun molempien asiakkaiden, kuluttajien ja museoalan ammattilaisten tarpeet tulevat tavoitteen suhteen kuulluksi ja toteutetuksi. Asiakaskyselyillä kerrytimme asiakasymmärrystä ja haastoimme konseptiamme eri näkökulmista. Ensimmäinen kulttuuriteknologiapilotti valmistui kesäksi 2014 nimellä Kulttuuriretki Suomenlinna. Sen avulla saattoi suunnistaa Suomenlinnan kulttuuriperintökohteessa sekä historia ja kulttuuriknoppeja, että paikallisten yrittäjien tarjouksia poimien. Ilman Suomenlinnan hoitokunnan ja Ehrensvärd-seuran hyvää yhteistyötä ei digitaalisen palvelun sisällöstä olisi tullut yhtä kiinnostavaa.

Yhteistyö eri toimijoiden, varsinkin kulttuuriperinnön haltijoiden kanssa on ollut Loki-hankkeen kantava voima. Yhdessä on tavoitteemme parasta saavuttaa: merellisen kulttuuriperinnön laajempi, rikkaampi ja helpompi kuluttaminen arjessa. Tämän takia näimme jo Loki-hankkeen ensimmäisenä vuonna tarpeelliseksi tähdätä sellaiseen palvelumuotoon, joka voi luoda perustan yhteiskunnallisen yhteisyrityksen perustamiseksi museoalan kanssa. John Nurmisen Säätiön Itämeren suojeluhankkeissa käytetty skaalaamisen taika oli meillä Lokissakin selkeänä tavoitteena, jos jotain toimivaa merellisen kulttuurin saralla onnistumme työstämään, täytyy sitä voida skaalata koko kulttuuriperintökentän käyttöön. Tällöin vaaditaan vain toinen toimija, sillä säätiö ajautuisi liian kauas omasta tavoitteestaan. Yhteinen yhteiskunnallinen yritys Suomen museoliiton kanssa alkoi muotoutua ajatuksissamme selkeäksi hankkeemme lopulliseksi kodiksi.

Neljä erilaista pilottia myöhemmin olemme löytäneet vuorovaikutteisuuden asteen, jonka varaan on hyvä rakentaa tulevaa. Olemme saaneet uskomattoman paljon pro bono -lahjoitustyötä eri alojen huippuammattilaisilta. Täysin kriittistä oli myös Jane ja Aatos Erkon säätiön, Jenny ja Antti Wihurin rahaston, Weisell-säätiön ja Museoviraston tuki hankkeen rahoituksessa. Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana haluan kiittää kaikkia vuosien varrella ohjausryhmän jäseninä toimineita ja vuoden 2020 alussa virallisesti päättyneen johtoryhmän jäseniä, Vesa Hongistoa, Hanno Nevanlinnaa, Hanne Kettusta, Markku Löytöstä, Per-Edvin Perssonia, Juho Lipsasta, Juha Nurmista, Samppa Vilkunaa ja tietysti Kimmo Levää, jonka kanssa matka uuden yhtiön hallituksessa vielä jatkuu. Olen iloinnut visionäärisistä keskusteluista ja konkretiaan pakottavista päätöksistä. Kiitän myös upeaa Loki-tiimiäni: yhdessä teimme mahdottomasta mahdollisen!

Kulttuuriperintö on arvokas pääoma, joka kertoo mistä me tulemme ja keitä me olemme.

Paljon olemme kyseenalaistaneet, kysyneet, oppineet ja toteuttaneet: ketterästi ja kustannustehokkaasti. Matkanteko on saattanut suurten digitaalisten palvelujen rakentajien mielestä tuntua hitaalta mutta jälkeenpäin katsottuna, vauhti on ollut juuri sopiva. Uuden oppiminen vie aikaa, kokeiluista täytyy ottaa opiksi. Samanaikaisesti kummatkin asiakaskunnat ovat kehittyneet valtavasti teknologioiden käytössä, ja museoala nauttii upeiden näyttelyiden ja Museokortin myötä kävijämäärien kasvusta. Näitä toimijoita olemme halunneet kuunnella ja ymmärtää. Toimintaympäristö on muutoksessa, mutta sisällöt säilyvät, niitä pitää vain osata yhdistellä, lisätä ja tarjota kuluttajille sopivassa muodossa.

Kulttuuriperintö on arvokas pääoma, joka kertoo mistä me tulemme ja keitä me olemme. Niin Loki-hankkeessa kuin pian avattavan Digimuseo.fi -palvelussa on mahdollisuus osallistua tulevaisuuden kulttuuriperinnön kerryttämiseen jakamalla omia tietoja ja kokemuksia maamme kulttuuriympäristöistä tai -kohteista. Uusi palvelu on nyt ajankohtaisempi kuin hankkeen tai Yhteinen Perintö Oy -yrityksen alkumetreillä aavistimmekaan. Miten tärkeää onkaan voida nauttia upeasta kulttuuristamme myös oman kodin turvassa silloin, kun museoita tai kulttuuriympäristökohteita ei voi saavuttaa. Iloa ja ymmärryksen lisäämistä olemme tässä työssä palvelujen käyttäjälle tavoitelleet ja niistä myös itse saaneet nauttia. Nyt on aika päästä irti ja kutsua kaikki nauttimaan ja kehittämään, sillä mikään digitaalinen palvelu ei ole koskaan valmis, ei edes ainutlaatuinen Digimuseo.fi.

FT Annamari Arrakoski-Engardt
Yhteinen perintö Oy:n varapuheenjohtaja ja John Nurmisen Säätiön asiamies